Olen sairastanut ykköstyypin diabetestä 30 vuotta. Iän myötä hypotuntemukset ovat osittain hävinneet, jonka seurauksena olo oli hieman turvaton. Nykyisin minulla on hypokoira Olavi, joka tuo turvaa elämääni. Olavi haistaa hypot ja mikä parasta - hän myös ennakoi niitä. Tällöin verensokeri ei pääse liian alas ja ehdin ajoissa reagoimaan tilanteeseen. Olavin ansiosta hypojen määräkin on vähentynyt. Kaikinpuolin Olavi on paras "bodyguard"! 😀

Olen kakkostyypin diabeetikko ja koiran hyöty on ollut suuri. Dara ilmaisee hypot, ja korkeat. Pitkäsokerini on laskenut Daran työaikana 7.5 ==>6 ja paino -7 kg. Dara oppii helposti myös avustustehtäviä kuten "poimi" "hae kengät, hae sukat" ym. Se on lenkkikaveri, terveydenhoitaja, seuraneiti sekä hyvä kuuntelija ❤

Olen d1 ja sairautta 42v takana. Tasapaino ollut huono mutta kun hypokoira Tapsu saapui taloon ja aloitti työt niin tasapaino ja terveys parani kun karvainen tassu tai kuono tulee ilmaisemaan että teeppäs nyt jotain asialle. Tapsu on helposti uusia asioita oppinut ja tekee oma-aloitteisesti ovien kiinnilaittoa. Jos on esim pulssi voimakas niin se tulee makoilemaan rinnan päälle ja antaa pusuja ja haleja että oletpas nyt rauhassa. Leikkiä koiran kanssa saa ja on mukavaa kun pallo suussa tullaan että "heitä heitä!" ja takamus tai häntä pyörii ympyrää.

Olen ollut D1 56 vuotta, hypokoira Novo on ollut mukana jokapäiväisessä elossa ja touhussa n. 2,5 vuotta (siitä koulutusaikaa n. 2v). Novo tulee töissä ja kotona ilmaisemaan, kun verensokeri laskee tai nousee liikaa, tai liian nopeasti. Novo ilmaisee myös museoissa, kaupoissa, ravintoloissa ja vieraisilla. Ja on sinnikäs, ei poistu viereltä tökkimästä ennenkuin verensokeri on noussut sopivasti. Novo on kaikkialla mukanani, kääpiövillakoira on helppo kuljettaa mihin vain kun välillä sitä jaksaa kantaa ja pitää sylissä. Metsässä samoilu, marjastus ja sienestys ovat meidän molempien mielipuuhaa, silloin syödään yhdessä herkullisia retkieväitä.

Layla on elämäni valo. Vaikka hypohommissa on paljon treenattu koiran taitoja, on tosiasia se, että hän on opettanut minua paljon enemmän. Paitsi koiranohjaajana myös ihmisenä. Layla pitää minut liikkeellä ja auttaa tekemään parempia valintoja niin minua kuin diabetestäni ajatellen. Olen aloittanut ensimmäistä kertaa elämässäni oikean urheiluharrastuksen koska minulla on koira mukana. Layla tuo sellaista tukea ja turvaa arkeen jota minulla ei ole ollut kotoa muuton jälkeen. Kaiken tämän lisäksi hän on maailman hassuin, kaunein ja muutenkin vaan ihan paras tyyppi ja vietän kaikkein mieluiten aikaani hänen kanssaan. ❤️